Bennie G. Adkins
| Bennie G. Adkins | |
|---|---|
.jpg) Barack Obama kiinnittää Bennie G. Adkinsille Medal of Honor -mitalin myöntämistilaisuudessa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. helmikuuta 1934 Waurika, Oklahoma |
| Kuollut | 17. huhtikuuta 2020 Opelika Alabama |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Yhdysvallat |
| Palvelusvuodet | 1956–1978 |
| Taistelut ja sodat | Vietnamin sota |
| Sotilasarvo | vääpeli |
| Joukko-osasto | Yhdysvaltain armeija |
| Joukkoyksikkö | Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukot |
Bennie G. Adkins (1. helmikuuta 1934 – 17. huhtikuuta 2020) oli yhdysvaltalainen sotilas. Adkins palveli Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukoissa ja sai Medal of Honor -ansiomitalin toiminnastaan puolustaessaan tukikohtaa A Sầussa Vietnamin sodassa. Adkins kuoli koronaviruspandemiaan.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Bennie G. Adkins syntyi Waurikassa Oklahomassa 1. helmikuuta 1934.[1] Hän astui palvelukseen Yhdysvaltain armeijaan 5. joulukuuta 1956. Hän suoritti koulutuksen Fort Blississä Texasissa, ja sen jälkeen hän palveli ensin Gießenissä Saksassa ja sittemmin 2. jalkaväkidivisioonan joukoissa Yhdysvalloissa Fort Benningissä Georgiassa. Adkins meni laskuvarjohyppykouluun ja valmistuttuaan Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkoihin vuonna 1961.[2]
Erikoisjoukoissa Adkins palveli Vietnamissa Vietnamin sodan aikana. Vuosien 1963 ja 1971 välillä hän oli Vietnamissa kaikkiaan neljän kierroksen ajan. 9.–12. maaliskuuta 1966 Adkins oli A Sầun erikoisjoukkojen tukikohdassa suuren pohjoisvietnamilaisen hyökätessä tukikohtaa vastaan. Adkins haavoittui useampaan otteeseen hänen puolustaessaan kiitotietä, jolta amerikkalaiset alkoivat tehdä evakuointilentoja. Lopulta myös hän ja pieni joukko vielä jäljellä olleita saivat evakuointikäskyn. Joukot tuhosivat tukikohdan viestilaitteet ja asiakirjat, mutta eivät päässeet evakuointipaikalle Adkinsin yrittäessä kantaa haavoittunutta sotilasta. Adkins johti sen sijaan joukon selviytyneitä läheiseen viidakkoon, josta heidät saatiin viimein evakuoitua 48 tuntia myöhemmin. Adkins oli haavoittunut kaikkiaan 18 kertaa ja hänen arvioitiin tappaneen 135–175 vihollissotilasta.[2] Adkins sai toiminnastaan A Sầun taistelun aikana Medal of Honor-ansiomitalin, jonka myönsi presidentti Barack Obama seremoniassa Valkoisella talolla syyskuussa 2014.[3]
Vietnamin sodan jälkeen Adkins jatkoi palvelusta armeijassa esimerkiksi Fort Braggissä Pohjois-Carolinassa ja opetti Fort Sherman's Jungle School-koululla Panaman kanavavyöhykkeellä. Eläkkeelle hän jäi armeijasta vuonna 1978 sotilasarvoltaan vääpelinä.[2] Armeijan jälkeen Adkins opiskeli Troyn yliopistossa Alabamassa ja perusti kirjanpitoyrityksen. Adkins asui sittemmin pitkään Opelikassa Alabamassa. Hänen perustamansa Bennie Adkins Foundation myönsi stipendejä collegeen entisille erikoisjoukkojen jäsenille.[3] Adkins kuoli 17. huhtikuuta 2020[1] sairastuttuaan koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Ennen kuolemaansa hän oli tehohoidossa opelikalaisessa sairaalassa.[4] Adkinsin vaimo Mary Adkins oli kuollut 2019. Myös kaksi poikaa olivat kuolleet ennen isäänsä, mutta häneltä jäi kuitenkin vielä poika ja tytär.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Bennie G. Adkins City of Auburn. Viitattu 15.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Command Sergeant Major Bennie G. Adkins The United States Army Medal of Honor. Viitattu 15.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Richard Goldstein: Bennie G. Adkins, 86, Dies; Honored for Vietnam Heroics The New York Times. Viitattu 15.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Kyle Rempfer: Medal of Honor recipient Bennie Adkins has died of coronavirus Army Times. Viitattu 15.9.2020. (englanniksi)